Etikett: suomeksi

Suomenkielinen viikko, osa 3

Suomenkielinen teemaviikko jatkuu…

Eilinen oli hyvin naispainotteinen päivä.
Ensin ”vaimoni” piipahti kun oli menossa paikasta A paikkaan B. Sen jälkeen neiti A toi leivottuaan leipää ja hänen ”limput” on toisesta maailmasta. Huhhuh. Ihanan ”fluffy”.
Lopuksi vielä pikkusisko soitti ja juttelimme kauan elämästä ja kaikesta siihen liittyvästä.

Onhan se mukavaa, että tällaisella väsyneellä hinuriäijällä on elämässään niin monta fiksua ja pirtsakkaa daamia!

Mietin muuten, että tästä (katso kuva) voisi tulla minun kuudes tatuointinini. Ihailemani daamini Marilynin käsialalla. (Kirjasta ”Fragment”, muistaakseni ”Fragments” englanniksi. Suosittelen. Ostin sen ajat sitten, kun sen julkaistiin 2010, mutta luin sen vasta äskettäin.)

Hänenkin elämässä oli punainen lanka se ikuinen yksinäisyyden tunne. Tiedän tunteen liiankin hyvin.
Onneksi sitten on niitä ihania naisia elämässäni. Pusuja kaikille naispuolisille henkilöille.

ÄLKÄÄ ANTAKO MIESTEN TEITÄ MÄÄRÄILLÄ.

Mikään ei ärsytä niin, kun joku äijä yrittää sinua rajoitella. Siitäkin on meikäläisellä kokemusta. Parempi sitten olla vapaa ja yksin ja tehdä ihan mitä lystää.

Nyt jatkan lukemista ja hörpin kupin kaffeeta.
Mukavaa päivää toivotan Sinulle.

Suomenkielinen viikko, osa 2

Tässä jatkuu suomenkielinen teemaviikkoni, hei.

Eilen oli hyvä iltapäivä. Hommasin uuden kalenterin ja uuden päiväkirjan. Ihan pian on 2025 ohi! Voitteko kuvitella? Aina on jännää kun on tyhjät sivut jotka pitää täyttää jollakin. (Jos Luoja suo.)

Blake sai uuden vilkkuvan lampun, että herra näkyy tuolla pimeässä.
Iltalenkillä discovalo blinkkasi kirkkaasti ja kauniisti.

Ystävä piipahti nopeasti kahvilla. Sitten kävimme Blaken kanssa taas kirjastossa – jo kolmatta peräkkäistä päivää. Syksyisin on kiva vaan istua ja lukea iltaisin.

Itse asiassa just tulimme taas sieltä. On se ihanaa, että varaa kirjan ja usein jo seuraavana päivänä telefooni piippaa ja kertoo, että kirja odottaa Töölön kirjastossa. MIKÄ IHANA KEKSINTÖ TÄMÄ KOKO KIRJASTOHOMMA ON, EIKÖ?

Söin eilen Prisman kasvispihvit (”crispy” jotain) salaatin kanssa. Ihan kivat pihvit, vähän kanamaiset.

Seurasin vähän mitä siellä Synnyinmaassani 🇸🇪 tapahtuu. Kova dramatiikka kun ensi vuonna vaalit tulossa. Ai että ne ruåttalaaset osaa olla lapsellisia. En hoksannut tätä kun asuin siellä keskellä sitä lallaamista 40 vuotta, mutta näin ”ulkoapäin” sen näkee niin selkeästi. Ihme sakkia.

Tämän viikon aikana on pitkästä aikaa ollut univaikeuksia, joten vielä neljältä lueskelin aamuyöllä, mutta jossain vaiheessa nukahdin. Sain vuosia sitten toimivan unilääkkeen, joka oikeastaan on masennuslääke, mutta sitä jos satunnaisesti käyttää, niin se toimii unilääkkeenä. Azona sen nimi on. Pitäisiköhän pyytää tohtorilta?

Näitä uniongelmia on tullut ja mennyt läpi elämän ja 20 vuotta sitten oli extra pahat ja kävin kaikki ”normi” unilääkkeet läpi, mutta niistä tuli vaan niin kamala ”krapula”, etten niihin enää koskisi.

Eipä minulla muuta tällä kertaa.

Muista: HOMMAA AJOISSA UUDEN KALENTERIN!

Suomenkielinen viikko, osa 1

Den här veckan kör vi på finska.

[EMOJIVAROITUS!]

Hyvää huomenta. Ehkä yritän olla tänään pelkästään suomenkielinen. Harmi vaan, että kirjoitan ei-ihan-perfektisti. Se sattuu perfektionistisydämessäni (perfektionisti pelkästään kieliasioissa – muuten kyllä kaaosta riittää).

Kylläpä tämä perinteinen, kunnon viili on maukasta. Muistuttaa lapsuuden kesiä mummolassa Pohjanmaalla. (Ihanat, turvalliset, hauskat kesät ja aina paistoi aurinko.) ☀️

Luen nyt elämäni neljättä suomenkielistä kirjaa. Tai itse asiassa kahta rinnakkain. Niitä kirjaimia on vaan niin saatanasti 😈, että lukeminen kestää ⏳. Ehkä kerron joskus niistä. Siis kirjoista, ei kirjaimista. 📚

Mitä muuta? Juu, olen ollut nyt pari vuotta jonkinlaisessa semimasennuksessa, koska elämänstressiä jatkuvasti riittää, mutta pari viikkoa olen nyt ollut pelottavan hyvällä tuulella. Olen jopa tanssinut kotona, ja minähän en ole mikään tanssija 🕺🏻❌, koska olen karaokekuningas. 🎤👑 Ja mistä se johtuu? Siitä, että päätin lopettaa tämä ikuinen murehtiminen. Ihan simppelisti päätin vaan luottaa Luojaan. ✡️ Juu, ja sitten minulla oli peräti kaksi ”yliluonnollista” kokemusta. Ehkä kerron niistäkin joskus. 🤷🏻‍♂️

Nyt luureissa soi Kikan 💃🏻 upea ”Kierrätä, pyöritä mua” ♻️, ja viilin ja kahvin ☕️ ja yhden banaanin 🍌 jälkeen vien Blaken 🐶 ulos 💩 ja sitten kävelen Pasilan Triplaan 3️⃣ hoitamaan muutaman asian.

❗️KÄYTIN TAHALLA NÄITÄ LAPSELLISIA EMOJEITA❗️

Veckoslutet | Viikonloppu

Hej! Idag skriver vi på två språk.

Hei! Tänään kirjoitamme kahdella kielellä. (Hyvin harvoin kirjoitan suomeksi, joten älä valita.)

Den här söndagsmorgonen började som så att jag och Blake strosade bort till en väninna för morgonfika. Genast hade jag famnen full med hundar. Det är så skönt att bo med vänner i närheten; det är inte ofta jag har haft det så här i livet.
Roligt också att Blake kommer överens med väninnans hundar. Chihuahuor är ju kända för att vara en smula ”rasistiska” – de kommer ta mig tusan alltid överens med andra chihuahuor.

Tämä sunnuntaiaamu alkoi siten, että Blaken kanssa piipahdimme ystävän luona aamukahvilla. Heti oli syli täynnä koiria. On kyllä kivaa kun on ystäviä lähellä; ei ole usein minulla ollut tämä tilanne.
Kivaa myös, että koirat tulevat toimeen keskenään. Chihuahuathan ovat hieman ”rasistisia” ja tykkäävät yleensä pelkästään toisista chihuahoista.

Ungdomarna firade vappen på klipporna och lämnade en massa skräp efter sig. MEN! Farbror är inte arg. Bara tacksam över att de inte krossade flaskorna!

Nuoret juhlivat vappua kallioilla ja jättivät kamalasti roskaa. MUTTA! Setä ei ole vihainen. Kiitollinen vaan siitä, etteivät hajoittaneet pullojaan.

De senaste två veckorna har jag och hunden min motionerat väldigt friskt. Äntligen är vädret inbjudande (eller utbjudande) och vi går och går i vår vackra stad och njuter av vyerna.
Tölöviken här.

Viimeiset viikot olemme koirani kanssa lenkkeilty paljon. Vihdoin on houkutteleva ilma ja me kävelemme ja kävelemme ja nautimme upeasta kaupungistamme.
Töölönlahti tässä.

Under den senaste veckan har vi promenerat mycket i Lillhoplax (som jag tycker mycket om) och längs stranden där.
Wikipedia: ”Området är i viss mån en protest mot 1960- och 1970-talens strama, gråa arkitektur. Lillhoplax har byggts enligt postmodernismens principer med pastellfärgade hus och slingrande gator.”

Viime viikon aikana olemme käevelleet paljon Pikku Huopalahdessa (josta pidän kovasti) ja siellä sijaitsevaa rantaa pitkin.
Wikipedia: ”Värikäs alue on jonkinlainen vastaisku 1970-luvun harmaille betonilaatikoille.”