Slopa allt bistånd!

Vad tycker ni om att skräpstaten Tanzania har livstidsstraff för homosexualitet? Nu kanske ni bekväma heterofiler tänker att det inte angår er, men om jag berättar att det dessutom är förbjudet för män och kvinnor att sinsemellan ägna sig åt exempelvis ”orala kärlekslekar” så kanske ni börjar DARRA av såväl skräck som irritation?

Tänk att vi skickar en massa ”bistånd” till detta land.
Över 55 miljoner invånare är de och exempelvis lilla Finland, med cirka 50 miljoner färre invånare, skickar en massa cash dit, så att de ska kunna fängsla homosexuella på livstid och dessutom straffa män och kvinnor som ägnar sig åt ”vuxenmys”.

SINNESSJUKT.

Det är dags att – äntligen – slopa allt bistånd.
Hur kan det vara så svårt för folk att förstå att så länge våra egna pensionärer letar burkar att panta för att få mat på bordet, så ska inget bistånd skickas utomlands överhuvudtaget?

Foto: https://finlandabroad.fi/web/tza/finland-s-development-cooperation-in-country

Kungligt…

Jag är inte särskilt intresserad av kungligheter men det är ju svårt att undvika vissa händelser om man är nyhetsnarkoman. Om de kungliga inte skärper sig så får de nog snart ta och stämpla ut och gå hem.

Vi behöver ju inte ens gå in på vad som sker i Storbritannien med en pervoprins som inte längre är prins. För att inte tala om hans rugguggla till exfru och allt som hon pysslat med genom åren. The royal formerly known as Prince är en så vansinnigt oattraktiv och motbjudande människa, på alla tänkbara plan. Tvi vale, vilket äckligt privilegierat pervo.
Och Harry och hans sinnessjuka b-skådisfru. Hon känns verkligen som en rakt igenom urusel och hemsk människa.

I Norge har vi en ”flicka av folket” som får prinsen och allt men lyckas inte få pli på sin odåga till son, som (sägs det) knarkar och våldtar och slåss och allt vad det är. Och som om inte detta räcker så dyker det upp en shaman… Det är ju helt sinnessjukt roligt och underhållande. Ja shamanen gifter sig med prinsessan som har skilt sig från sitt ex som tagit livet av sig.

Det svenska kungahuset känns ju i jämförelse väldigt mellanmjölkigt och – ja, just det – LAGOM. Prinsen gifte sig i och för sig med en tuttig dokusåpabrud men av det lilla jag sett av henne så känns hon ju reko och hyvens.
Och Madeleine skulle gifta sig med (hunken) Jonas B men han doppade i främmande (norsk) gryta och istället gifte sig prinsessan med en bräkig amerikan som ser så fruktansvärt motbjudande ut. Hur kunde han få henne på kroken?
Ja, och kungens ”kaffeflickor” och La Camilla o.s.v. icke att förglömma. Men detta är ju ingenting i jämförelse med vad som pågår på annat håll.

Tur ändå att Vickan och Danny känns jättetråkiga och grå. Det känns tryggt.

Med reservation för eventuella fel i min bristfälliga rapportering. Jag är som sagt inte så där jätteinsatt, så detta är bara sånt jag snappat upp på vägen.
Jag har dock en flott mugg som jag fick av min vän A en gång. Lite kunglig guldkant till snabbkaffet från Lidl. Kiitos!

Suomenkielinen viikko, osa 3

Suomenkielinen teemaviikko jatkuu…

Eilinen oli hyvin naispainotteinen päivä.
Ensin ”vaimoni” piipahti kun oli menossa paikasta A paikkaan B. Sen jälkeen neiti A toi leivottuaan leipää ja hänen ”limput” on toisesta maailmasta. Huhhuh. Ihanan ”fluffy”.
Lopuksi vielä pikkusisko soitti ja juttelimme kauan elämästä ja kaikesta siihen liittyvästä.

Onhan se mukavaa, että tällaisella väsyneellä hinuriäijällä on elämässään niin monta fiksua ja pirtsakkaa daamia!

Mietin muuten, että tästä (katso kuva) voisi tulla minun kuudes tatuointinini. Ihailemani daamini Marilynin käsialalla. (Kirjasta ”Fragment”, muistaakseni ”Fragments” englanniksi. Suosittelen. Ostin sen ajat sitten, kun sen julkaistiin 2010, mutta luin sen vasta äskettäin.)

Hänenkin elämässä oli punainen lanka se ikuinen yksinäisyyden tunne. Tiedän tunteen liiankin hyvin.
Onneksi sitten on niitä ihania naisia elämässäni. Pusuja kaikille naispuolisille henkilöille.

ÄLKÄÄ ANTAKO MIESTEN TEITÄ MÄÄRÄILLÄ.

Mikään ei ärsytä niin, kun joku äijä yrittää sinua rajoitella. Siitäkin on meikäläisellä kokemusta. Parempi sitten olla vapaa ja yksin ja tehdä ihan mitä lystää.

Nyt jatkan lukemista ja hörpin kupin kaffeeta.
Mukavaa päivää toivotan Sinulle.

Suomenkielinen viikko, osa 2

Tässä jatkuu suomenkielinen teemaviikkoni, hei.

Eilen oli hyvä iltapäivä. Hommasin uuden kalenterin ja uuden päiväkirjan. Ihan pian on 2025 ohi! Voitteko kuvitella? Aina on jännää kun on tyhjät sivut jotka pitää täyttää jollakin. (Jos Luoja suo.)

Blake sai uuden vilkkuvan lampun, että herra näkyy tuolla pimeässä.
Iltalenkillä discovalo blinkkasi kirkkaasti ja kauniisti.

Ystävä piipahti nopeasti kahvilla. Sitten kävimme Blaken kanssa taas kirjastossa – jo kolmatta peräkkäistä päivää. Syksyisin on kiva vaan istua ja lukea iltaisin.

Itse asiassa just tulimme taas sieltä. On se ihanaa, että varaa kirjan ja usein jo seuraavana päivänä telefooni piippaa ja kertoo, että kirja odottaa Töölön kirjastossa. MIKÄ IHANA KEKSINTÖ TÄMÄ KOKO KIRJASTOHOMMA ON, EIKÖ?

Söin eilen Prisman kasvispihvit (”crispy” jotain) salaatin kanssa. Ihan kivat pihvit, vähän kanamaiset.

Seurasin vähän mitä siellä Synnyinmaassani 🇸🇪 tapahtuu. Kova dramatiikka kun ensi vuonna vaalit tulossa. Ai että ne ruåttalaaset osaa olla lapsellisia. En hoksannut tätä kun asuin siellä keskellä sitä lallaamista 40 vuotta, mutta näin ”ulkoapäin” sen näkee niin selkeästi. Ihme sakkia.

Tämän viikon aikana on pitkästä aikaa ollut univaikeuksia, joten vielä neljältä lueskelin aamuyöllä, mutta jossain vaiheessa nukahdin. Sain vuosia sitten toimivan unilääkkeen, joka oikeastaan on masennuslääke, mutta sitä jos satunnaisesti käyttää, niin se toimii unilääkkeenä. Azona sen nimi on. Pitäisiköhän pyytää tohtorilta?

Näitä uniongelmia on tullut ja mennyt läpi elämän ja 20 vuotta sitten oli extra pahat ja kävin kaikki ”normi” unilääkkeet läpi, mutta niistä tuli vaan niin kamala ”krapula”, etten niihin enää koskisi.

Eipä minulla muuta tällä kertaa.

Muista: HOMMAA AJOISSA UUDEN KALENTERIN!

Suomenkielinen viikko, osa 1

Den här veckan kör vi på finska.

[EMOJIVAROITUS!]

Hyvää huomenta. Ehkä yritän olla tänään pelkästään suomenkielinen. Harmi vaan, että kirjoitan ei-ihan-perfektisti. Se sattuu perfektionistisydämessäni (perfektionisti pelkästään kieliasioissa – muuten kyllä kaaosta riittää).

Kylläpä tämä perinteinen, kunnon viili on maukasta. Muistuttaa lapsuuden kesiä mummolassa Pohjanmaalla. (Ihanat, turvalliset, hauskat kesät ja aina paistoi aurinko.) ☀️

Luen nyt elämäni neljättä suomenkielistä kirjaa. Tai itse asiassa kahta rinnakkain. Niitä kirjaimia on vaan niin saatanasti 😈, että lukeminen kestää ⏳. Ehkä kerron joskus niistä. Siis kirjoista, ei kirjaimista. 📚

Mitä muuta? Juu, olen ollut nyt pari vuotta jonkinlaisessa semimasennuksessa, koska elämänstressiä jatkuvasti riittää, mutta pari viikkoa olen nyt ollut pelottavan hyvällä tuulella. Olen jopa tanssinut kotona, ja minähän en ole mikään tanssija 🕺🏻❌, koska olen karaokekuningas. 🎤👑 Ja mistä se johtuu? Siitä, että päätin lopettaa tämä ikuinen murehtiminen. Ihan simppelisti päätin vaan luottaa Luojaan. ✡️ Juu, ja sitten minulla oli peräti kaksi ”yliluonnollista” kokemusta. Ehkä kerron niistäkin joskus. 🤷🏻‍♂️

Nyt luureissa soi Kikan 💃🏻 upea ”Kierrätä, pyöritä mua” ♻️, ja viilin ja kahvin ☕️ ja yhden banaanin 🍌 jälkeen vien Blaken 🐶 ulos 💩 ja sitten kävelen Pasilan Triplaan 3️⃣ hoitamaan muutaman asian.

❗️KÄYTIN TAHALLA NÄITÄ LAPSELLISIA EMOJEITA❗️