Viktig samhällsinformation för sommarivriga medborgare.
Helsingfors ser nu ut som en soptipp. Jag förstår att ni är lyckliga över att ha fått komma ut ur karantänen och solen skiner och livet leker. Men. Lämna inte skräp efter er i parker och på stränder. När 100 000 människor plötsligt ska gå på picknick så räcker skräpkärlen helt enkelt inte till. Så är det.
Men i en roskis (finlandssvenska för ”papperskorg”) får det bara plats en viss mängd skräp. Försök inte att med våld trycka i mer. Det blir hängande och flängande för fåglar och råttor att sprida ut.
Är roskisen full, gå till nästa. Är den också full, ta då med dig skräpet hem.
Och ni ungdomar som njuter av kvällarna på Mejlans klippor. Vänligen sluta krossa flaskor. Nu kan hundar inte längre gå på klipporna för att ni har levt rövare.
Farbror förstår att ni har en massa tonåriga frustrationer som måste ut, med en massa hormoner som bubblar och pöser, och att ni har kroppsdelar som det plötsligt rycker konstigt i, men krossa inte flaskor för det!
Jag förstår att Lisa har hjärtesorg då Josef aldrig ringer, och jag hajar att Martin vill visa sig på styva linan och vara ”tuff”, men sluta krossa de urdruckna flaskorna.
Det är märkligt att denne farbror måste höja rösten och predika om varenda småsak.
Tärkeätä tietoa kesäisille kansalaisille.
Juu, on todella hienoa, että olette päässeet karanteenista vapauteen ja aurinko hymyilee ja elämä on kivaa. Mutta. Helsinki on nyt kamalan roskainen kaupunki. Voitteko ystävällisesti olla jättämättä roskia puistoihin ja rannoille? Joo, tiedän että roskikset ovat tupaten täynnä, mutta kun yhtäkkiä 100 000 ihmistä lähtee piknikille niin ei ne roskikset vaan riitä. Joka roskikseen mahtuu vain tietty määrää roskaa, joten ei kannata väkisin yrittää trykätä sinne enempää. Sitten ne pursuaa yli ja linnut penkoo ja rottia tulee ja ne tuovat sairauksia mukanaan.
Jos roskis on täynnä niin viekää seuraavaan. Ja jos sekin on täynnä niin viekää kotiin.
Ja te nuorukaiset jotka vietätte iltaa Meilahden kallioilla… Voitteko olla hajoittamatta niitä pulloja? Tiedän että on kaikenlaista teinimäistä frustraatiota kehossa kun hormoonit sykkii ja paikat tökkii, mutta ei niitä pulloja kuitenkaan saa särkeä. Nyt kallioilla ei voi koiran kanssa vierailla. Oliko se nyt sen väärtiä?
Ymmärrän että Lissu teinihumalassa kärsii kun se Jooseppi ei koskaan soita, ja ymmärrän että Matti yrittää esitellä ”kovista”, mutta pankaa nyt ne pullot pois. Älkää heitelkö niitä.
On se ihmeellistä, että tämän sedän pitää joka asiasta saarnata.
